Jakamiseen voi oppia ja opastaa

Vertaispäivittäjän neljännellä askeleella pysähdyimme pohtimaan kuuntelemista ja dialogisuutta. Millä keinoilla voisimme konkreettisesti ottaa toisen huomioon? Miten voisimme tarjota helppoja tapoja osallistua, olla mukana. Keskustelijoilla oli hyviä kokemuksia siitä, miten opiskelijoiden mukaan ottaminen esimerkiksi työtilojen ja työtapojen suunnitteluun on muuttanut heidän suhtautumistaan. Turhaan ei puhuta osallisuuden ja voimaantumisen merkityksestä.

Erityisesti pysähdyimme tällä kertaa jakamisen äärelle. Sosiaalinen media perustuu jakamisen kulttuuriin. Wikipediaa ei olisi olemassa ilman jakamista. YouTube olisi autio ja hiljainen ilman jakamista. Kun kahdenkymmenen joukosta jokainen jakaa yhden asian, kaikki saavat kaksikymmentä asiaa. Vaikka yhtälö on helpoo, sen tuominen omiin työtapoihin ei ole helppoa. Pelko toisen saamasta hyödystä on sosiaalipsykologian tutkimuksissa saanut ihmiset jopa tyytymään itsekin pienempään saaliiseen: kunhan tuo toinen ei vain saa hyötyä.

Jakamista voi kuitenkin tietoisesti opetella ja sitä varten voi luoda hyviä puitteita. Kaikki alkaa omasta asennoitumisesta. Tämän päivän ammattilainen ei ole enään kukkulan kuningas ja muilta pimitetyn tiedon haltija. Tämän päivän ammattilainen oppii yhdessä toisten kanssa.

Työelämän uusia oppimisympäristöjä luodannut TYYNE-selvityshanke haastatteli viisaita ajattelijoita. Erittäin puhutteleva tuotos on Esko Kilven puheenvuoro asiantuntijan osaamisesta: "Osaaminen ei ole yksilön ominaisuus vaan osaminen on yksilöiden vuorovaikutuksen ominaisuus."



Kun puhumme jakamisesta, emme tarkoita pelkästään sitä, että jaamme oman asiantuntemuksemme paketoituja tuotoksia vaan sitä, että avaamme tuottamisen prosesseja, puolivalmiita tai alati kehkeytyviä tuotoksiamme toisille niin, että he voivat osallistua tai jatkojalostaa.

Listasimme menetelmiä ja toimintatapoja, jotka voivat vahvistaa jakamisen toimintakulttuuria.

• erilaiset opintokerhot tai kahvipöytäpiirit, jotka poikkeavat satunnaisista kohtaamishetkistä tavoitteellisuuden puolesta (säännöllisyys, keskusteluteemat, jokin yhteinen tuottaminen) vaikka tavoite sinänsä ei tarvitse olla kaikilla osallistujilla sama eikä johonkin tiettyyn työtehtävään liittyvä
• fyysisiin tiloihin tuodut muistuttajat ja kannustajat, kuten julisteet, kortit, tekstit tai kuvat sekä QR-koodeilla toteutetut vinkit
• QR-koodeilla voi toteuttaa myös yhteisöllistä toimintaa, esimerkiksi ideoitten tallentamista tai äänestyksiä
• yhteisiin tiloihin voidaan laittaa myös seinatilaa yhteistyötä varten: johonkin teemaan liittyvä kirjoitus- tai piirtämismahdollisuus, liimalappuseinä
• erilaiset yhteisöllisen reflektoinnin verkkokanavat, kuten virtuaaliryhmä tai yhteinen blogi
• didaktisten ideoitten jakaminen, esimerkiksi LeMill, OPH:n Hyvät käytännöt, Osaavan Openkortit, Liikkelle-hankkeen menetelmäideat 
• AVO-hankkeen Jaa jotain -päivän tapaan vaikkapa omassa oppilaitoksessa tai opettajaverkostossa Jaa jotain -tempaus. Jaa jotain -päivän ideana oli, että ei aseteta suuria kriteerejä jakamiselle, osallistuja sai itse määritellä, mitä jakaa ja tapahtuman rikkaus syntyi juuri osallistujien harrastusosaamisesta ja luovista tuotoksista. Nähdyksi tuleminen on merkittävää jakamisessa, varsinkin ensimmäisillä kerroilla. Jos siis järjestät Jaa jotain -tempauksen, muista organisoida myös se, että jokaisen tuotos huomataan ja jakamisesta kiitetään.
• Ajatusten jakamiseen ja kuuntelemiseen liittyvänä menetelmänä puhepiiri sopii hyvin jonhonkin tilanteeseen. On tärkeää kuunnella myös niitä, jotka eivät ole ensimmäisenä äänessä. Tähän teemaan olemme Vertaispäivittäjä-etäkurssin sivuilla linkittäneet DIALE-korttien sivun Dialoginen toimintaote, josta löytyy lisää hyviä yhteisöllisiä menetelmiä.
• Totesimme yhdessä, että on tärkeää muistaa eri aistikanavat. Jollekin kuvat ja videot ovat mieluisia, toinen muistaa hyvin tekstit ja sloganit, jollekin tilakokemus ja toiminta ovat tärkeitä.

Tarvitaan myös asennetta ja siihen liittyen kokosimme avainsanoja, jotka voivat toimia vaikka keskusteluteemoina, kun yhdessä opetellaan jakamisen toimintakulttuuria:

• avoimuus
• luottamus
• halu auttaa
• keskeneräisyyden sietokyky
• kykyä ja halua luopua omastaan
• suvaitsevaisuus
• herkkyys ja tilannetaju
• tilan antaminentoiselle
• poisoppiminen
• rohkeus
• omaan osaamiseen luottaminen - muita kiinnostaa osaamiseni!
• ymmärrys siitä, että kun annan itsekin saan
• kuunteleminen ja alttiiksi asettuminen
• oma osaaminen ei ole powerpoint-kalvoissa...vaan oppimisen prosessissa
• parastaminen sallittua tekijänoikeusasiat huomioiden (ideoita saa vohkia, niitä voi parantaa, parasta eli varasta ja paranna)
• esimerkin voima

Kokosimme yhdessä pienen listan opettajille sopivia jakamisen apuvälineitä.

• Blogi: ajatusten ja ideoitten jakaminen, monenlaiset sisällöt, muiden verkkolähteiden kommentointi ja esittely, blogia voi myös toimittaa yhteistuumin kollegan tai useamman kanssa.
• Wiki: yhteisöllisen tuottamisen kehto, ei tosin salli samanaikaista muokkaamista
• Jaetut dokumentit: samanaikaisen muokkaamisen mahdollistavia verkkopalveluita löytyy jo lukuisia, osan voi jakaa myös niin, ettei osallistujien tarvitse kirjautua (erilaiset Etherpadit, Google Drive, SkyDrive)
• Delicious, Diigo, Pearltrees, Pinterest - linkkivinkkien tallentaminen, jakaminen ja työstäminen
• Ryhmät sosiaalisen verkostoitumisen paikoissa, kuten Ning, Yammer, Facebook ja Google+ (katso lisää TYYNE-selvityshankkeen kokoamia opetusalan käytäntöyhteisöjä) 
• Tilanteissa yhteinen taustakanava kollektiivisille muistiinpanoille (Twitter + hashtag, TodaysMeet, Etherpad).
• Jaetut miellekartat tai muut yhteisöllistä rakentelua tukevat jäsentelyn apuvälineet (MindMeister, Mind42)
• Jakamiseen sopivat myös kuratointipalvelut, joissa yhteinen syntyy lähinnä edelleenjakamisen ja mahdollisen kommentoinnin kautta: Scoop.it, Rebel Mouse, Pinterest.